Työni omistajana: Annakaija Lappalainen

Annakaija Lappalainen ei tiennyt vielä lukiossa, että hänestä tulisi lääkäri. Vielä vähemmän hän osasi odottaa, että hän työskentelisi tulevaisuudessa isänsä perustamassa yksityisessä lääkärikeskuksessa. Kuva: Emilia Kangasluoma

Lääkäriksi kouluttautuminen mahdollisti Annakaija Lappalaiselle mukaantulon suvun yrityksiin omalla ajalla ja tavalla. Tänä päivänä hän tuo Aho Groupin omistajatyöhön tärkeää osaamista terveydenhuoltoalan ammattilaisena. Oma polku on opettanut, ettei perheyrityksen omistajaksi ole yhtä oikeaa reittiä.

“Teen töitä perheyrityksessämme todella monella tasolla. Vastaanottavana lääkärinä hoidan Aavaan tulevia asiakkaita parhaan ammattitaitoni mukaan. Gynekologian vastuulääkärinä olen mukana kehittämässä koko vastaanottotoimintaamme yhdessä muiden vastuulääkäreiden kanssa. Hallituksen jäsenenä suunnittelen terveysyritystemme toimintaa vielä pidemmällä aikavälillä.

Olen saanut sukumme yrityksissä juuri sopivasti haasteita ja vastuuta. Toisaalta minulla on ollut mahdollisuus kieltäytyä sellaisista tehtävistä, joihin minulla ei ole ollut paloa tai luottamusta siihen, että olisin niissä omimmillani tai pystyisin niihin oikean panokseni antamaan. En haluaisi olla jossain tehtävässä vain siksi, että olen yksi omistajista.

Töihin ja omistajaksi tuleminen Aho Groupiin ei koskaan ollut minulle itsestäänselvyys. Isääni Jussia motivoi suuresti ajatus siitä, että me lapset jatkaisimme hänen elämäntyötänsä. Muut sisarukseni Kari Jussi, Miia, Antti ja Ville löysivätkin oman tiensä jo varhaisessa vaiheessa perheyrityksestä. Minä en nuorena aina ollut isäni toiveesta vilpittömän innoissani. Ihailin hänen työtään, mutta halusin palavasti tehdä omat valintani ja rakentaa oman polkuni.


Perheen keskimmäisenä lapsena sain itse asiassa juuri sopivasti omaa tilaa. Lukion päätyttyä en vielä tiennyt ollenkaan, mitä ryhtyisin tekemään, enkä ensin hakenut minnekään. Lääketiede kiinnosti, mutta sitäkin valintaa pohdin pitkään, koska en halunnut ajateltavan, että olisin vain seurannut lääkärivanhempiani. Sittemmin lääkäriys on muodostunut tärkeäksi osaksi omaa identiteettiäni.

1990-luvulla isäni alkoi valmistelemaan Rukan, Pyhän, Aavan ja muiden omistamiensa yritysten sukupolvenvaihdosta. Mielsin yritykset vielä tuolloin vahvasti hänen yrityksikseen, en perheemme tai sukumme yrityksiksi. Vanhempiemme toiveesta me sisarukset aloimme kokoontumaan niin kutsuttuihin perhepalavereihin, joissa käytiin läpi yritysten asioita ja pohdittiin niiden tulevaisuutta. Minutkin haluttiin pitää näissä kokouksissa mukana, vaikka olin sisaruksista ainoa, joka ei ollut yrityksissä töissä.

Ajan järjestäminen näihin kokouksiin ei ollut aina helppoa. Päivisin tein erikoistumiskoulutukseen liittyvää intensiivistä sairaalatyötä, iltaisin pidin yksityisvastaanottoa isäni yrityksessä, mieheni matkusti paljon ja lapsemme olivat pieniä. Kokouksiin onnistuin järjestämään vapaata päivystämällä sairaalassa edellisen yön ja valvomalla vuorokauden putkeen.

Pikkuhiljaa vuosien varrella opin ymmärtämään ja hyväksymään, että voisin olla mukana yrityksissä omistajana, vaikka päivätyöni olisikin muualla. Mitä enemmän minua osallistettiin, sitä enemmän myös kiinnostuin yrityksistä ja halusin itsekin sitoutua niihin. Varsinainen sukupolvenvaihdos toteutettiin vuosina 1998–2002.

Vuonna 2006 äitini terveydentila huononi äkillisesti, ja jättäydyin pois sairaalatyöstä. Halusin olla vapaa päättämään omasta arjestani pienelläkin varoitusajalla. Siitä lähtien olin päätoimisesti töissä isäni perustamassa lääkärikeskuksessa, jonka sisarusteni kanssa omistin.

Vaikka olimme sisarusteni kanssa saaneet yritysten osakkeet jo vuosia aiemmin, toimin aluksi mieluummin puhtaasti lääkärin roolissa, oman ammattini rajoissa. Vähitellen alkoi kuitenkin tuntua luontevalta kasvattaa omaa roolia, ja niinpä sovimme, että otan vetovastuun oman erikoisalani toiminnasta.

Gynekologian vastuulääkärin rooli avasi itselleni aivan uuden maailman. Potilastyön rinnalla pääsin kehittämään oman erikoisalani palvelutarjontaa, rekrytoimaan ja perehdyttämään uusia kollegoita sekä miettimään yhteistyökuvioita sekä talon sisällä että ulkopuolella, mikä on ollut todella innostavaa.

Nautin suunnattomasti siitä, että saan olla mukana Aavan päivittäisessä tekemisessä yhdessä ihmisten kanssa, joita arvostan ja jotka pitävät perheyrityksemme arvoja tärkeinä. Työssäni saan yhdistää ruohonjuuritason lääkärin työn ja sukumme yhteisen tarinan jatkamisen. Olen myös ymmärtänyt, että sisaruksilleni on tärkeää, että pystyn tuomaan omistajatyöhön ja liiketoiminnan kehittämiseen mukaan lääkärin ajattelutavan.

Yhteistyö sisarusteni kanssa on todella antoisaa. Jokaisella on ollut tärkeä oma roolinsa perheyrityksessämme. Tuntuu hyvältä nähdä, mihin suuntaan olemme saaneet liiketoimintaa ja omistajuutta yhdessä vietyä. Vaikka meillä kaikilla on oma tapamme katsoa maailmaa, olemme vuosien varrella oppineet kuuntelemaan toisiamme ja löytämään yhteisen suunnan.


Toivon, että rakkauteni näihin yrityksiin on omalle perheelleni näkynyt myös positiivisena asiana, ei pelkästään poissaoloina ja pitkinä työpäivinä. Kolmannen polven kiinnostus perheyrityksiämme kohtaan tuo suurta iloa, pientä ylpeyttäkin ja ehdottomasti uskoa tulevaan. Toivon heidän rauhassa löytävän oman tapansa olla mukana.

Omistajaksi kasvaminen on ollut minulle pitkä tie. Eron tekeminen oman asiantuntijauran ja perheyrityksen omistamisen välillä ei aina ole ollut helppoa. Vaikka sisarukseni tekivät aikoinaan hyvin läheisesti juuri isän kanssa töitä, minulle paluu oman reitin kautta oli sopivampi. Kunnioitus isääni ja sisaruksiani kohtaan sekä ylpeys yrityksistä ja niissä työskentelevistä ihmisistä on vuosien varrella vain kasvanut.”

Annakaija Lappalainen palkittiin yhdessä sisarustensa kanssa EY Family Enterprise 2019 -palkinnolla. Perusteissa korostettiin erikseen jokaisen omaa roolia perheyrityksen kehittämisessä. Työni omistajana -sarjassa haastatellaan Aho Groupin viisi omistajaa, jotka toimivat perheyrityksessä eri rooleissa.